torstai 21. lokakuuta 2010

Läckberg: Pahanilmanlintu

" Hän on Pahanilmanlintu. Hän pudotteli tavaroita jatkuvvasti, kaatoi niitä, hajotti paikkoja. Jos hänet päästettäisiin ulkopuoliseen maailmaan, siellä tapahtuisi kamalia asioita. Pahanilmanlinnut eivät pärjänneet siellä. Mutta äiti lausui sanan aina hellästi ja rakastavasti. "Minun Pahanilmanlintuni", äiti sanoi. "Minun oma Pahanilmanlintuni." Äidin rakkaus riitti hänelle. Ja se riitti myös hänen siskolleen. Useimmiten ainakin."

Rauhallisen talven jälkeen Tanumsheden poliisiasemalla alkaa jälleen tapahtua. Samana päivänä kun Patrik Hedströmin uusi kollega Hanna Krause aloittaa työt asemalla, tuntematon nainen kuolee auto-onnettomuudessa. Ruumis lemuaa voimakkaasti alkoholilta, ja tapaus aiotaan ohittaa rutiininomaisesti. Mutta Patrikin vaistot viestittävät muuta. Jokin ei täsmää. Omituisten tapahtumien vyyhdin kiertyessä auki naisen kuolema osoittautuukin murhaksi.
Pian murha yhdistyy kuolemantapauksiin muualla maassa. Patrik ja hänen kollegansa ovat elämänsä haasteen edessä. Liikkuuko seudulla sarjamurhaaja? Mikä yhdistää uhreja? Ja voiko kukaan estää seuraavaa murhaa? Kun vielä paikkakunnalla kuvattava tosi-tv sarja kohdistaa valtakunnan mediahuomion piskuiseen poliisiasemaan, Patrik alkaa epäillä haukanneensa liian suuren palan.

Pahanilmanlintu on Camilla Läckbergin neljäs rikosromaani, joka jatkaa sarjaa Erican ja hänen puolisonsa Patrikin elämästä pienessä Fjällbackan kylässä. "

Tämä kirja piti oikein ahmia. Ei väkivallalla mässäilyä, anatomisen tarkkaa raakuuksien kuvausta, vaan perinteistä dekkaria parhaimmillaan. Tapahtui tarpeeksi koko ajan, muttei silti varsinaista action-iloittelua.
Piti heti hakea kirjailijan edellisiä teoksia kirjastosta. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti